Kesällä 2024 Paimion parantola -säätiö tarjoaa ainutlaatuisen kansainvälisen ohjelman eri alojen taiteilijoille. Ohjelma kattaa arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen, esittävät taiteet, musiikin, kirjallisuuden, kirjoittamisen, elokuvan ja kuratoinnin. Valitut taiteilijat saavat työskennellä ja asua Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa mestariteoksessa kolmen viikon ajan.

Elokuun residentit ovat belgialainen suunnittelija Thijs Vleeschiuwer, italialainen arkkitehti ja valokuvaaja Federico Covre, romanialainen arkkitehti Florina Pop, Lontoossa asuva konserttipianisti Ivan Moshchuk sekä suomalaiset elokuvaohjaajat Nina Forsman ja Sakari Suuronen.

Tutustu elokuun residentteihin ja heidän ajatuksiin työstään.

Kumipuista muuttolintuihin 

”Työskentelen projekteissa, jotka tarkastelevat kriittisesti arkkitehtonisia diskursseja ja yhteiskunnallisia muutoksia, lähtien konseptuaalisesta ajattelusta, joka ilmenee tilallisina häiriöinä”, Thijs Vleeschouwer sanoo. 

Vleeschouwer on Eindhovenissa, Alankomaissa asuva designer. Tällä hetkellä hän opiskelee Geo-Design -maisteriohjelmassa Design Academy Eindhovenissa. Viime vuoden aikana hän on kiinnostunut erityisesti luonnonvarojen ja ihmisten välisistä suhteista.

”Projektissani ”After The Party” tutkin kumin ja autoteollisuuden monimutkaista suhdetta, jonka luonnonvarana on kumipuu.”

Tällä hetkellä Vleeschouwer tutkii muuttolintujen suhdetta ihmisten tekemisiin kuten satelliitteihin. Hän haluaisi hyödyntää taustaansa pohtiakseen Paimiota ympäristönä ja käyttää tätä ympäristöä kokeiluna tutkimukseensa.

”Minua puhuttelee paljon ilman käsite parantolan tarinassa.”

Hengittäminen, puhdas ilma, ilmanvaihto ovat kaikki asioita, joita Aallot ovat perusteellisesti aikoinaan pohtineet ja tutkineet, ja joita tulisi tarkastella tänä päivänä eri näkökulmasta.

Minä olen kamera 

Italialainen Federico Covre on arkkitehti ja valokuvaaja, jonka valokuvaustutkimus jakautuu kahteen erilliseen ajanjaksoon.  Vuonna 2015 hän vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa ja Paimion parantolassa. Tämä matka innoitti hänet ryhtymään valokuvaajana pitkälle matkalle läpi eurooppalaisen modernin arkkitehtuurin.

”Tavoitteenani on valokuvata mahdollisimman monta modernismin edustavinta rakennusta vuoteen 2029 mennessä, jolloin moni modernin merkkirakennusta täyttää 100 vuotta.” 

Vuosien varrella Covre on kuvannut muun muassa Alvar Aallon, Le Corbusierin, Mies van der Rohen, Bruno Tautin, Figini Pollinin ja Gio Pontin rakennuksia.

Covren lopullisena tavoitteena on valokuvauksen avulla palata poikkeukselliseen historialliseen hetkeen, jolloin arkkitehtuuri muutti paitsi kieltään myös elämäntapaa, ja joka edelleen muodostaa nykyarkkitehtuurin perustan. Laajan arkiston avulla hän voi yhdistää visioita, projekteja ja paikkoja, jotka uudelleen määrittelivät 1900-luvun kaupungin ja arkkitehtuurin.

”Valokuvissani en halua sanoa mitään, haluan vain näyttää. Ja suunnitelma Paimiossa on, ettei ole suunnitelmaa, otan vain kuvia ja seuraan valoa.”

Tiukka säilyttäminen vs. harmoninen sopeutuminen

”Olen erityisen kiinnostunut tutkimaan, miten rakennussuojelun kriittisen säilyttämisen periaatteet voivat ohjata nykyaikaisia lähestymistapoja kuten sopeutumista”, arkkitehti Florina Pop sanoo.

Alun perin Romaniasta kotoisin oleva Pop työskentelee nyt väitöskirjansa parissa Innsbruckissa.

Alvar ja Aino Aallon kyky sisällyttää arkkitehtonisiin suunnitelmiinsa syvällinen inhimillisyys on ollut pitkään Popin ihailun kohteena.

”Tämän projektin puitteissa tarkoitukseni on tutkia etnografisesti parantolan sopeutumiskykyä.” 

Lähes vuosisadan olemassaolonsa aikana parantolassa on tapahtunut muutoksia, mikä luo tarpeen dokumentointiin ja niiden vaikutuksiin.

”Tavoitteenani on käsitellä keskustelua, jota käydään alkuperäisen ulkonäön tiukan säilyttämisen ja harmonisen sopeutumisen kautta olennaisuuden säilyttämisen välillä.”

Pop on myös innoissaan mahdollisuudesta tieteiden väliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön residenssin aikana.

Kuinka esitellä klassista musiikkia TikTokin aikakaudella

”Työni on käytännöllinen tutkimus  musiikillisen viestinnän ongelmista aikana, jolloin visuaalinen media hallitsee kenttää”, Ivan Moshchuk sanoo.

Moshchuk on Lontoossa asuva konserttipianisti, joka työstää parhaillaan väitöskirjaansa Royal Academy of Musicissa. Residenssissä hän odottaa saavansa sysäyksen työnsä viimeistelyyn ja loppuunsaattamiseen.

Länsimainen klassinen musiikki jatkaa kehittymistään teknologisen vallankumouksen keskellä, jossa ääni- ja videotuotanto sekä tietokoneella tehdyt muokkaukset vaikuttavat perustavasti ilmaisuumme ja käsitykseemme musiikkiesityksen äänellisistä ja visuaalisista elementeistä.

”Lisäksi live-esityksen ilmaisun historialliset ihanteet ovat väistyneet uuden jälkituotantoestetiikan tieltä.”

Moshchukin tutkimus analysoi nykyistä audiovisuaalista maisemaa ja tuottaa sarjan elokuvanauhoituksia, jotka tarkastelevat ja uudelleen määrittelevät musiikkimediaa. Hänen työnsä etsii toimivaa menetelmää, joka yhdistää säveltäjän, esiintyvän muusikon ja elokuvaohjaajan maailmat. Hän on tuottanut kauniin monikameran live-tallenteen, jossa hän soittaa Sergei Prokofjevin teosta Visions Fugitives.

Tutkiakseen ja ymmärtääkseen musiikin esittämisen nopeasti kehittyviä tapoja Moshchuk perehtyy tutkimuksessaan nykyiseen audiovisuaaliseen maisemaan, tuottaen sarjan elokuvallisia tallenteita, jotka sekä tutkivat että uudelleenkuvittelevat tällaisen median luomista. Hänen työnsä pyrkii lopulta luomaan menetelmän, joka yhdistää säveltäjän, esiintyvän muusikon ja elokuvaohjaajan roolit. Yksi hänen saavutuksistaan on kauniisti tuotettu monikamerainen live-tallenne hänen esityksestään Sergey Prokofjevin Visions Fugitives -teoksesta.

”Silti klassinen musiikki on parhaimmillaan, kuten alun perin oli tarkoitettu, esitettynä livenä suoraan yleisölle.”

Potilaana parantolassa

Suomalaiset elokuvaohjaajat Nina Forsman ja Sakari Suuronen ovat tekemässä dokumenttielokuvaa “Lentävä kuolema”. Se kertoo tuberkuloosin sosiaalisesta historiasta ja parantolakultturista.

”Residenssissä voimme rauhassa tutkia tilaa eri valoissa ja keskittyä pienten, mutta tärkeiden yksityiskohtien kuvaamiseen osana elokuvaprojektiamme”, Nina Forsman kertoo.

Elokuva käsittelee nimenomaan itse parantolakokemusta, minkälaista oli olla parantolapotilaana.

”Paimion residenssin aikana haluamme simuloida parantolaelämää ja asettua parantolapotilaiden elämänrytmiin. ”

Samalla kun toimitamme yksitoikkoiselta vaikuttavaa päivärutiinia, Forsblom ja Suuronen tallentavat ohikiitäviä hetkiä parantolaelämästään 8mm filmikameralla dokumenttielokuvaansa varten.

”Meillä molemmilla ohjaajilla on myös omakohtainen kokemus tuberkuloosista perheessämme.”

Ninan äiti Merja vietiin vauvana suoraan synnytyslaitokselta niin kutsuttuun joulumerkkikotiin. Joulumerkkikodit olivat vastasyntyneille tarkoitettuja hoitokoteja, joihin tuberkuloottisten äitien vauvat vietiin turvaan. Sakarin isoisä Jaakko kuoli tuberkuloosiin 50-luvulla. Pieni kyläyhteisö alkoi hyljeksiä Jaakon perhettä peläten kaikkien olevan sairaita.

”Tuberkuloosi on isosti vaiettua sosiaalihistoriaa. Haluamme tuoda sen elokuvallamme nyt esiin.”