Paimion parantola, Alvar Aallon läpimurtoprojekti
Alvar ja Aino Aallon vuonna 1929 suunnittelema ja 1933 tuberkuloosisairaalaksi valmistunut Paimion parantola on maailman funktionalistisen arkkitehtuurin maamerkki.
Moderni mestariteos
Vuonna 1933 valmistunut, Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Paimion tuberkuloosiparantola on kansainvälisesti tunnustettu modernin arkkitehtuurin mestariteos. Se saavutti nopeasti kriitikoiden suosion sekä Suomessa että ulkomailla.
Suurimpana saavutuksena Aallot loivat oman, ainutlaatuisen näkemyksensä aikansa arkkitehtonisesta tyylistä lisäämällä selkeän inhimillisen ulottuvuuden teokseen. Paimion parantola huokuu edelleen syvää inhimillistä empatiaa.
Alvar Aalto sai suunnittelutoimeksiannon 30-vuotiaana, kun hän voitti hankkeen arkkitehtikilpailun vuonna 1929. Paimion parantola yhdessä kaksi vuotta myöhemmin valmistuneen Viipurin kirjaston kanssa nosti Aallon modernistisen liikkeen keskeiseksi, kansainväliseksi tekijäksi. Suomalainen arkkitehtuuri ei ollut enää vain ulkopuolisten vaikutteiden vastaanottaja.
Terveyden katedraali
Aalto halusi rakennuksen osaltaan edistävän parantumista. Hän kutsui rakennusta ”lääketieteelliseksi instrumentiksi”, ympäristöksi, joka tarjoaisi potilaiden kuntouttamiseksi kirjaimellisesti tilaa hengittää.
Paimion parantolaa suunniteltaessa Alvar ja Aino Aalto hyödynsivät aikansa parasta tieteellistä ymmärrystä, jonka mukaan tuberkuloosin hoito ja ehkäisy vaati läpivetoa ja altistusta auringon paisteelle.
Kokonaisvaltainen taideteos
Samalla Aallot loivat todellisen kokonaistaideteoksen. He huomioivat kaiken tuoleista ja ovenkahvoista kaappeihin ja sänkyihin. Pesualtaiden kulma suunniteltiin minimoimaan roiskeveden ääni. Lattia ja kaarevat pinnat oli helppo puhdistaa. Terassit mahdollistivat ulkona lepäämiseen, valosta ja ympäröivästä mäntymetsästä nauttimisen, värimaailma ja valaistus rauhoittivat potilaiden mieliä.
Projektin kuuluisin tuote on Nojatuoli 41 eli Paimio-tuoli. Se suunniteltiin käytettäväksi parantolan yleisissä tiloissa. Tuoli on edelleen tuotannossa. Sitä valmistaa Aaltojen vuonna 1935 Maire Gullichsenin ja Nils-Gustav Hahlin kanssa perustama huonekaluyritys Artek. Artekin tavoitteena oli ”myydä huonekaluja ja edistää modernia elämänkulttuuria näyttelyillä ja muilla koulutuskeinoilla”.
Tuberkuloosiparantolasta yleissairaalaksi
Aallon toimiston suunnitelmien mukaan päärakennukseen tehtiin leikkaussiipi jo 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla päärakennuksen läheisyyteen rakennettiin uusi hoitajien asuinrakennus. Alue muuttui ja kehittyi.
Tuberkuloosipotilaita hoidettiin parantolassa 1960-luvulle asti, jonka jälkeen se muutettiin vähitellen yleissairaalaksi. Sairaalatoiminta loppui 2010-luvun puolivälissä ja tilojen uusista käyttötarkoituksista on keskusteltu siitä lähtien. Vuosina 2014–2021 osan tiloista vuokrasi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.
Uusi luku: alusta ajattelulle, oppimiselle, tekemiselle
Nykyään Paimion parantolan toiminnasta vastaa Paimion parantola -säätiö.
Paimion parantola -säätiön visiossa parantola kehyksenä saa ainutlaatuisen ja vahvan roolin tulevaisuuden yhteiskunnallisten strategioiden ja ratkaisujen kehittämisessä. Alun perin lääketieteen keinoihin keskittyneen parantolan painopistettä laajennetaan yksilön hyvinvoinnista ihmissuhteiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan tasolle.