Tänä kesänä Paimion parantola -säätiö tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen eri alojen taiteilijoille kansainvälisen ohjelman kautta. Ohjelma kattaa luovat alat kuten arkkitehtuuri, muotoilu, kuvataide, esittävät taiteet, musiikki, kirjallisuus, kirjoittaminen, elokuva ja kuratointi. Ohjelmaan valitut saavat mahdollisuuden työskennellä ja asua Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa modernin arkkitehtuurin mestariteoksessa kolmen viikon ajan.

Hakuajan päättymiseen mennessä säätiö vastaanotti yli sata hakemusta eri puolilta maailmaa, Japanista Brasiliaan. Hakemusten määrä ja laatu yllättivät valitsijat. Pieni lisäaika oli tarpeen hakemusten käsittelemiseksi, ja valittujen osallistujien määrä nousi lopulta 15:stä 21:een.

Ensimmäiset seitsemän residenssivierasta asettuivat taloksi. Mukana olivat läsnä brasilialais-japanilainen keraamikko Danielle Yukari, amerikkalainen ääni-insinööri Malloy James, suomalainen sarjakuvataiteilija Juliana Hyrri, ranskalais-kanadalainen muotoilijakaksikko Louise Dousset ja Xander Maclaren sekä brittiläinen kirjoittaja Gráinne Lyons.

Paimion parantola säätiö haluaa tuoda yhteen ajattelijoita ja tekijöitä, luovia ihmisiä ja visionäärejä, tulevaisuuden tekijöitä, jotka yhdessä rakentavat odottamattomia tapoja vastata kysymyksiin radikaalien, käytäntöön perustuvien ratkaisujen kautta. Vaikka residenssikauden työsuunnitelma oli joustava, kesäkuun ryhmän työt ovat tiiviisti sidoksissa Paimion parantolaan ja Aaltojen suunnittelufilosofiaan sekä projekteissaan että työtavoissaan.

Keramiikka ja analyysi

’’Olen kiinnostunut erilaisista elämäntavoista ja siitä, miten minimaaliset ja olennaiset asiat päivittäisessä elämässämme voivat muuttaa näkökulmaamme maailmaan. On hienoa olla osa tätä potentiaalisesti muuttokseen johtavaa kokemusta sekä työni että henkilökohtaisen elämäni kannalta’’, Danielle Yukari sanoo.

Yukari tutkii käsityötä ja toistuvia liikkeitä, jotka liittyvät keramiikan valmistukseen tai ylipäätään käsityöhön. Hän luo käyttöesineitä, jotka usein tuntuvat veistoksilta, ja veistoksia, joita voidaan käyttää käytännöllisinä työkaluina.

’’Haluan nähdä, miten parantolan arkkitehtuuri, siihen liittyvät ajatukset, maisemat ja tarkka yksityiskohtaisuus vaikuttavat työhöni käsitteellisesti ja värien, muotojen sekä rakenteiden suhteen. Haluan nähdä, miten pienet veistokset voivat aktivoida tilan ja tarjota käyttäjälle keskittyneen mietiskelykokemuksen’’, Yukari kertoo työstään residenssissä.

”Voi, se vaikuttaa työhösi!” Louise Dousset vakuuttaa Yukarille.

Yukari on täysin samaa mieltä. Hän oli viime vuonna residenssissä Joshua Treessä, mikä löysi tiensä hänen töihinsä.  Louise Dousset ja Xander Maclaren tietävät tämän myös omakohtaisesti. He suorittivat kandidaatin tutkintonsa Eindhovenissa, aikoinaan tulevaisuuden teollisuuskaupungissa, joka rakennettiin Philipsin elektroniikkatehtaiden ympärille.

’’Eläminen ja työskentely modernistisessa maisemassa, jolla ei enää ole alkuperäistä käyttötarkoitusta, vaikutti syvästi ymmärrykseemme muotoilusta, arkkitehtuurista ja suunnittelusta kaikilla tasoilla.’’

Maclarenin mukaan on selvää, että parantola, joka on muotoutunut terveyden, ei taloudellisen logiikan perusteella, tuo esiin jotain erilaista hänen ja Dousset’n työssä.

’’Olemme kiinnostuneita parantolasta, ei vain ikonina tai muotona, vaan paikkana, joka on olemassa nyt tietyssä kontekstissa, ja jonka voimme täysin ymmärtää vain asumalla siinä, olemalla osa sitä.”

Dousset ja Maclaren dokumentoivat rakennuksen arkkitehtonisia yksityiskohtia mahdollisimman vapaana tulkinnoista ja järjestävät sitten tiedot analysoitavaksi sisäiseen tietokantaan, joka muodostuu sekä analogisista että digitaalisista merkinnöistä.

Parantumisen arkkitehtuuri

’’Luin, että suomalainen arkkitehti Juhani Pallasmaa, on kuvannut Paimion rakennusta paikaksi, joka ’huokuu harvinaista optimismia, parantumista ja inspiraatiota’’, sanoo Gráinne Lyons.

Hänen esikoisteoksensa, Wild Atlantic Women: Walking Ireland’s West Coast, on tietokirja, jossa hän dokumentoi, miten hän oman elämänsä risteyksessä vietti kolme vuotta Atlantin Irlannin rannikolla ja seurasi kävellen yhdentoista naisen jalanjälkiä. Naisista jokainen oli syvästi juurtunut ja yhteydessä maisemaan. Kävellessään hän heidän tutki heidän tarinoitaan.

’’Paimion parantola on optimismin, parantumisen ja inspiraation paikka. Luonnon keskellä, ainutlaatuisen arkkitehtuurin ja inhimillisen historian ympäröimänä alan kirjoittaa ja kuvittaa tietokirjallista esseetä.’’

Essee käsittelee Lyonsin omaa hyvin henkilökohtaista kokemustaan adenomyoosista ja endometrioosista, joista hän on kärsinyt viimeiset neljä vuotta. Paimio parantola inspiroi ja asettaa sävyn myös Malloy Jamesin residenssityölle.

”Kokemukseni mukaan mikään ei pysty välittämään ihmisten välisten suhteiden ja historian jännitteitä ja monimutkaisuutta niin kuin musiikki,” sanoo Malloy James.

Siksi Paimio-residenssi on hänelle niin mielenkiintoinen tilana, joka on suunniteltu tuomaan asukkaille rauhaa ja parantumista sekä välittämään rauhallisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta vastoinkäymisten ja sairauden kautta. James ei tuntenut Paimion Parantolaa tai Aaltojen arkkitehtuuria ennen kuin hänen agenttinsa kehotti häntöä hakemaan,

’’Historia ja konteksti ovat todella kiehtovia inspiraationa uudelle ääniteokselle, joka vastaa ja tutkii tätä perintöä, ja tuo sen samalla nykyaikaiseen kieleen.’’

Erityisesti hiphop-kontekstissa, joka perustuu samplaamisen ja uudelleensamplaamisen periaatteeseen, pystyy tuomaan yhteen monia erilaisia ääniä, jotka rikkovat ajan, kontekstien ja kulttuurien rajoja. Harlemista kotoisin olevana muusikkona Jamesin henkilökohtainen historia ja kokemus liittyvät moniin ajankohtaisiin keskusteluihin esimerkiksi rodusta, kulttuurisesta omimisesta ja väkivallasta sekä siitä, miten vaikeista historian tapahtumista voi syntyä positiivinen, luova voima ja parempi tulevaisuus.

’’Odotan innolla nähdäkseni, kokeakseni ja tutkiakseni inspiraatiota, joka syntyy tarkoituksellisuuden, rauhan ja huolenpidon kokemuksesta sairauden kautta.’’

James luo 3D-’’äänielokuvaa’’, jonka vierailijat voisivat kokea ympäri Paimion parantolaa omilla kuulokkeillaan, samalla kun heidän mielensä kirjoittaa oman käsikirjoituksensa.

Yhteisö lisää luovuutta

Julianna Hyrri valmistelee kolmatta sarjakuvaromaaniaan, jonka keskiössä on länsimaisen kulttuurin tulkinta lapsesta Toisena, vieraana ja eläimellisenä hahmona. Residenssin on tarkoitus toimia hänelle työskentelypaikkana sekä eräänlaisena materiaali- ja väri-inspiraationa.

’’Lisäksi vuorovaikutus kanssataiteilijoiden kanssa tavallisesti niin yksinäisessä työssä tarjoaa jaetun kokemuksen ja siten myös uuden ulottuvuuden omaan työskentelyyni.”

Työskentely vieraassa ympäristössä luo intensiivisen ja hedelmällisen pohjan uusille keskusteluille ja ideoille. Kahden menestyksekkään teoksen jälkeen paine kolmannen luomisessa on iso.

’’Residenssi toimii ikään kuin tarttumapintana johonkin uuteen, sellaiseen, jonka löytämistä ei muuten osaisi edes kuvitella. Käsikirjoitus on valmis. Nyt minun täytyy vain siirtyä seuraavaan vaiheeseen.’’

 Lapsuus on universaalia. Sarjakuvaromaanissaan Hyrri käsittelee paitsi lapsuutta, myös haastavia ja syvästi henkilökohtaisia teemoja, kuten vallankäyttöä, väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

’’Vaikka aihe on raskas, en halua, että kirjasta tulee synkkä.’’