Voiko rakennus herättää iloa? Nuorten arkkitehtien Alvar ja Aino Aallon vuosina 1929–1933 suunnittelema Paimion parantola tarjoaa inspiroivan matkan aikaansa edellä olleeseen, funktionalistiseen hyvinvoinnin maamerkkiin.
Kulttuuripäiväretkeilijän uudelleen yleisölle avattu Paimion parantola vie mukaansatempaavaan kokemukseen hyvinvointisuunnittelun maailmaan.
Mäntymetsässä rauhallisessa Lounais-Suomessa sijaitseva silmiinpistävän valkoinen korkea rakennus, jota värittää oranssit ja vihreät markiisit.
Kun kävijät astuvat sisään parantolan pääaulaan, ilmava ja valoisa tila lempeän pyöreine muotoineen tyypilliseen Aalto-tyyliin sekä iloisen turkoosinsinisen ja keltaisen värit hurmaavat jokaisen.
Juuri tämän valon, värin ja luonnon iloisen yhteisen kokemuksen Alvar ja Aino alto pyrkivät luomaan.
Suunnittelun parantava voima
Nuoret, alle 30-vuotiaat, arkkitehdit voittivat vuonna 1929 arkkitehtuurikilpailun rakennuksella, jossa tuberkuloosipotilaat voisivat toipua Suomen silloisen tuberkuloosiepidemian aikana. Tuolloin ei ollut parannuskeinoa tartuntatautiin, joka vaikuttaa pääasiassa keuhkoihin. Lepo, hoito, yhteisöllisyys ja raitis ilma olivat osa toipumisen reseptiä.
Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin käveleminen vuonna 1933 valmistuneen parantolan läpi on kaikille aisteille palauttava elämys, tervetullut hengähdystauko nykyaikaisesta, ympärivuorokautisesta digitaalisesta maailmasta. Matkan varrella informatiivinen pysyvä Parantolan huoneet -näyttely valokuvineen ja esineineen vie katsojat arkkitehtonisen maamerkin kiehtovaan historiaan.
Pohjakerroksen keltaiset raidat ovat kuin nestemäistä auringonpaistetta, jopa talven syvyydessä, ohjaten vierailijat pääportaikon keltaisille portaille.
Kuuden kerroksen portaiden kiipeäminen näyttää vaivattomalta, mikä johtuu suunnittelusta: loiva kaltevuus askelmien välillä on tarkoituksella pieni. Alun perin tämän tarkoituksena oli rohkaista potilaita valitsemaan portaat hissin sijaan osana toipumista ja kuntoutusta.
Portaat kutsuvat kiipeämään niitä tänä päivänäkin. Portaiden nousemisen lomassa vierailijat pysähtyvät ihailemaan näkymiä suurista luontoa kehystettävistä ikkunoista.
Paimiossa jokainen yksityiskohta oli huolellisesti harkittu tyypilliseen Aalto-tyyliin, aina huonekaluihin ja kalusteisiin asti.
Jokapäiväinen innovaatio
Parantolan lamput suunniteltiin erityisesti niin, että ne oli helppo puhdistaa, mikä auttoi ylläpitämään parantolan korkeita hygieniastandardeja.
Potilashuoneiden pyöristetyt vaatekaapit turvasivat helpon siivouksen sekä vähemmän pölyä ja likaa väsyneille keuhkoille. Innovatiiviset äänettömät ja roiskeettomat pesualtaat varmistivat puhtauden. Ne oli erityisesti suunniteltu hiljaisiksi, jotta kahden potilashuoneen tiloissa toinen potilas ei häiriintynyt, kun toinen esimerkiksi pesi käsiään. WC-ovien lukkojen kahvat varmistivat puolestaan, ettei lääkärin laboratoriotakin hiha osunut vahingossa kiinni vipuihin.
Tyylikäs Paimio-tuoli, joka on nykyään keräilyesine, oli myös aikaansa edellä. Alun perin potilashuoneeseen suunniteltu nojatuoli on kallistettu auttamaan istujia hengittämään helpommin sen viiston selkänojan ansiosta. Tuolin muotoilu on yhtä tehokas nykyaikaiselle digityöntekijälle, joka viettää liian monta tuntia kannettavan tietokoneen tai tietokoneen ääressä, ja voi hyötyä istuma-asennosta, joka avaa rintakehän yläosan ja helpottaa syvää hengitystä.
Parantolaan mahtui 286 potilasta ja 70 työntekijää, mukaan lukien terveydenhuollon ammattilaisina työskennelleet ja muut henkilöt, mukaan lukien parantolan oman maatilan työntekijät.
Suurta ruokalaa, jossa tarjoiltiin terveellistä ruokaa useita kertoja päivässä, käytettiin ahkerasti myös elokuvasalina. Nykyään tilassa toimii ravintola Toivo, mikä on nimetty osuvasti.
Aaltojen visiossa rakennuksen luonnonläheisyyden ajatuksena oli edistää potilaan toipumisprosessia pohjoismaisten tasa-arvon ja kaikkien saavutettavuuden arvojen mukaisesti. Tämä oli julkinen sairaala, ei yksityinen.
Rakennuksen B-siiven huipulla on ikoninen kattoterassi, jossa potilaat viettivät päivittäin useita tunteja lepotuoleilla lämpimien peittojen alla. Uskottiin, että raikas, puhdas ilma luonnon ympäröimänä auttaisi vahvistamaan tuberkuloosipotilaiden hengitysteitä.
Nykyään mäntymetsien yli katsova Paimion parantola näyttää täydelliseltä vastalääkkeeltä kiireiseen arkeen, onhan vihreä terapia, ajatus luonnon käyttämisestä parantavan ja hyvinvoinnin lähteenä yksi suurimmista globaaleista hyvinvointitrendeistä.
Kuten Alvar Aalto kuuluisasti sanoi, ”muodolla täytyy olla sisältö ja se on linkitettävä luontoon.”
