Paimion parantola

Paimion parantolan johtajan,
Henna Helanderin tervehdys

”Paimion parantola on lahja kaikille suomalaisille. Se oli sitä vuonna 1933 ja se on sitä nyt.

Paimion parantolalle ominaista on aina ollut valoisa tulevaisuuden usko. Aikoinaan ei ollut lääkettä tuberkuloosiinkaan, mutta silti parantolassa kehitettiin asioita eteenpäin, tehtiin töitä paremman maailman eteen. Minulle Paimion henki on avointen ratkaisujen etsimistä.

Parantolan syrjäinen sijainti on haaste, mutta se on myös vahvuus. Parantolan kattoterassilta näkee tähtitaivaan ja loputtoman horisontin. Se on rauhan ja paranemisen paikka, jota tässä ajassa tarvitaan.

Tämä rakennus on kuin aurinko. Kutsun kaikki kokemaan Paimion parantolan lähtötilanteen tänään, tämän Paimion parantolan toisen matkan alun, kun kaikki on vielä avoinna ja rakenteilla, ja samalla kuitenkin niin valmista ja täydellistä.”

Paimion parantola on kansainvälinen, silti paikallisesti koettava. Paimion parantolalla on kansainvälinen maine, sillä on tässä ajassa oleva sisältö. Meidän tehtävämme on nauttia siitä, myös oppia ja kehittää Paimion parantolan toimintaa paremman maailman hyväksi.

Paimion parantolaa pidetään Alvar Aallon uran läpimurtoteoksena

Paimioon tuberkuloosiparantolaksi vuonna 1933 valmistunut, arkkitehtien Aino ja Alvar Aallon suunnittelema rakennus muodostui erääksi funktionalismin merkittävimmäksi rakennukseksi maailmalla.

Suomalainen arkkitehtuuri muodostui Paimion parantolan ja Viipurin kirjaston myötä maailmalla käsitteeksi, ja se rakensi yhtä lailla Alvar Aallon mainetta kuin Suomen kansallista identiteettiä.

Paimion parantolasta pidettiin avoin ja anonyymi arkkitehtuurikilpailu vuonna 1929. Nuoret arkkitehdit Aino ja Alvar Aalto voittivat kilpailun Varsinais-Suomen tuberkuloosiparantolaksi. Parantolaa rakentaminen kesti lähes neljä vuotta, ja se valmistui vuonna 1933. Parantola on poikkeuksellinen kokonaistaideteos, joka henkii ihmisen ja luonnon yhteyttä, ja jossa arkkitehtuuri on väline parantumiseen.

Tuberkuloosiparantola oli erityisen sopiva uusien 1930-luvun funktionaalisten oppien mukaiselle suunnittelulle, rakentamiselle sekä muotoilulle.  Parantolarakennuksen pohjamuoto syntyi Aallon mukaan tavoitteesta ryhmitellä eriluontoiset sairaala- ja hoitohuoneet omiksi kokonaisuuksiksi. Samalla kukin rakennussiipi suunnattiin parhaaseen mahdolliseen ilmansuuntaan sekä valon että lämpötilojen suhteen.

Ulkoterasseilla potilaat saattoivat kokea ympäröivän luonnon rauhoittavan läsnäolon, puhtaan ilman keveyden sekä mäntymetsien parantavan vaikutuksen. Rohkeat betonirakenteet ja kehittynyt talotekniikka olivat arkkitehtuurin toiminnallisuuden ja ilmaisun erottamattomia osia. Rakennuksen sisätilojen väritys: pääportaan keltaiset lattiat, käytävien värikkäät seinät, potilashuoneiden rauhoittavan tummat katot ja talotekniikan koodivärit, yllättävät valkoisen ulkokuoren sisällä.

Rakennuskokonaisuus toteutettiin pienimpiinkin kalustuksen yksityiskohtiin asti Aallon näkemyksen mukaisesti. Irtokalustukset suunniteltiin palvelemaan potilaiden hyvinvointia ja arkkitehtuurin toimivuutta sekä kokonaisuutta. Parantolaan suunnitellusta Paimio-tuolista tuli aikakautensa ikoni. Tuolin orgaaninen muoto oli ennen kaikkea funktionaalinen, se suunniteltiin lepotuoliksi sairaille ja helposti puhdistettavaksi. Yhä tänään veistoksellinen Paimio-tuoli on yksi maailman tunnetuimmista design-klassikoista.

Päärakennukseen tehtiin Aallon toimiston suunnitelmien mukaan leikkaussiipi jo 1950-luvun lopulla ja päärakennuksesta erilleen hoitajien asuinrakennus 1960-luvulla. Rivitalon soluasunnot toivat samalla alueelle uuden asumismuodon. Alue muuttui ja kehittyi.

Parantolassa hoidettiin tuberkuloosipotilaita 1960-luvulle saakka. Tämän jälkeen parantola muutettiin yleiseksi sairaalaksi 1970-luvulla. Varsinaiset sairaalatoiminnot loppuivat 2010-luvulla. Keväällä 2014 rakennuksessa aloitti toimintansa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, joka on vuokrannut osaa rakennuskokonaisuudesta.

Tällä hetkellä rakennuksesta vastaa Paimion parantola -säätiö.

 

Kauneus on tarkoituksen ja muodon sopusointu.

-Alvar Aalto