Arkkitehdit

Arkkitehti Alvar Aalto
Alvar Aalto -säätiö

Ryhtyessäni piirtämään sanatoria Paimiota olin sattumalta itse usean kuukauden ajan sairaana, saatoin siis käyttää itseäni koe-elementtinä siitä, millä tavalla sairaan ihmisen huone oikeastaan olisi konstruoitava. Ihminen, joka on konstanttisessasairaustilassa, on luonnollisesti herkempi, sensitiivisempi kuin normaali ihminen

-Alvar Aalto

Modernin arkkitehtuurin ja muotoilun edelläkävijä

Alvar Aalto (1898–1976) loi poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen uran arkkitehtina ja muotoili­jana sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 1921 Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta Aalto perusti ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään. Hänen varhaiset työnsä noudattelivat ajan vallitsevaa tyylisuuntausta, pohjoismaista klassismia. 1920–30 -lukujen vaihteessa tehdyt ulkomaanmatkat tutustuttivat Aallon ja hänen arkkitehtivaimonsa Aino Marsio-Aallon kansainvälisen modernismin uusimpiin virtauksiin.

Puhtaan funktionalismin kausi kesti Aallon tuotannossa muutaman vuoden. Hänen kansainväliseksi läpimurtoteokseksi muodostui Paimion parantola, joka valmistui vuonna 1933.  Aalto omaksui arkkitehtuurissaan käyttäjälähtöisen ja tarkoituksenmukaisen suunnittelun periaatteet. Tilojen yhä vapaampi käsittely, orgaaniset muodot ja luonnonmateriaalien käyttö rikastuttivat Aallon rakennusten arkkitehtonista ilmaisua 1930-luvun lopulta lähtien.

Alvar Aallolle oli ominaista rakennuksen käsittely kokonaistaideteoksena – huonekaluineen ja valaisimineen. Suurin osa myöhemmin sarjavalmistukseen tulleista huonekaluista on suunniteltu 1930-luvulla, monet jo Paimion parantolaan vuonna 1933. Vuonna 1935 perustetun Oy Artek Ab:n tehtävänä oli edistää kasvavaa Aalto -huonekalujen valmistusta ja myyntiä. Huonekalusuunnittelussa yhdistyivät käytännöllisyys, esteettisyys ja sarjavalmisteisuus, joka noudatteli Artekin johtoajatusta kotien kauniimmasta arjesta. Muotoilun pariin Aaltoa johdatti myös kiinnostus lasia kohtaan, joka tarjosi mahdollisuuden uudenlaiselle, vapaamuotoiselle materiaalin käsittelylle. Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailun (1936) voiton myötä syntyi maailmankuulu Savoy-maljakko.

1950-luvulta lähtien Aallon arkkitehtitoimistoa työllistivät erityisesti julkisten rakennusten suunnittelutyöt, kuten Säynätsalon kunnantalo (1949–52)Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, nyk. yliopisto (1951–57) ja Helsingin kulttuuritalo (1952–56). Edellistä laajempia kokonaisuuksia edustivat kaupunkisuunnitelmat, joista toteutuivat Seinäjoen kaupunkikeskus (1956–65/87), Rovaniemen kaupunkikeskus (1963–76/88) ja osin toteutettu Jyväskylän hallinto- ja kulttuurikeskus (1970–82).

Alvar Aallon työ suuntautui 1950-luvulta alkaen yhä enemmän myös ulkomaille, jonne rakennettiin sekä yksityisiä että julkisia rakennuksia hänen suunnitelmiensa mukaan.

Alvar Aalto -säätiö