Alvar Aalto
1898-1976
Alvar Aalto (1898–1976) loi poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen uran arkkitehtina ja muotoilijana sekä Suomessa että kansainvälisesti. Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 1921 Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta Aalto perusti ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään. Hänen varhaiset työnsä noudattelivat ajan vallitsevaa tyylisuuntausta, pohjoismaista klassismia. 1920–30-lukujen vaihteessa tehdyt ulkomaanmatkat tutustuttivat Aallon ja hänen arkkitehtivaimonsa Aino Marsio-Aallon kansainvälisen modernismin uusimpiin virtauksiin.
Puhtaan funktionalismin kausi kesti Aallon tuotannossa muutaman vuoden. Hänen kansainväliseksi läpimurtoteokseksi muodostui Paimion parantola, joka valmistui vuonna 1933. Aalto omaksui arkkitehtuurissaan käyttäjälähtöisen ja tarkoituksenmukaisen suunnittelun periaatteet. Tilojen yhä vapaampi käsittely, orgaaniset muodot ja luonnonmateriaalien käyttö rikastuttivat Aallon rakennusten arkkitehtonista ilmaisua 1930-luvun lopulta lähtien.
Alvar Aallolle oli ominaista rakennuksen käsittely kokonaistaideteoksena – huonekaluineen ja valaisimineen. Suurin osa myöhemmin sarjavalmistukseen tulleista huonekaluista on suunniteltu 1930-luvulla, monet jo Paimion parantolaan vuonna 1933. Vuonna 1935 perustetun Oy Artek Ab:n tehtävänä oli edistää kasvavaa Aalto-huonekalujen valmistusta ja myyntiä. Huonekalusuunnittelussa yhdistyivät käytännöllisyys, esteettisyys ja sarjavalmisteisuus, joka noudatteli Artekin johtoajatusta kotien kauniimmasta arjesta. Muotoilun pariin Aaltoa johdatti myös kiinnostus lasia kohtaan, joka tarjosi mahdollisuuden uudenlaiselle, vapaamuotoiselle materiaalin käsittelylle. Karhula-Iittalan lasisuunnittelukilpailun (1936) voiton myötä syntyi maailmankuulu Savoy-maljakko.
1950-luvulta lähtien Aallon arkkitehtitoimistoa työllistivät erityisesti julkisten rakennusten suunnittelutyöt, kuten Säynätsalon kunnantalo (1949–52), Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, nyk. yliopisto (1951–57) ja Helsingin kulttuuritalo (1952–56). Edellistä laajempia kokonaisuuksia edustivat kaupunkisuunnitelmat, joista toteutuivat Seinäjoen kaupunkikeskus (1956–65/87), Rovaniemen kaupunkikeskus (1963–76/88) ja osin toteutettu Jyväskylän hallinto- ja kulttuurikeskus (1970–82).
Alvar Aallon työ suuntautui 1950-luvulta alkaen yhä enemmän myös ulkomaille, jonne rakennettiin sekä yksityisiä että julkisia rakennuksia hänen suunnitelmiensa mukaan.
Aino Marsio-Aalto
(Aino Aalto) 1894-1949
Aino Marsio-Aalto (1894-1949), rationalistinen arkkitehti ja muotoilija, valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1920. Hän työskenteli lyhyen aikaa arkkitehti Oiva Kallion toimistossa Helsingissä, muutti Jyväskylään vuonna 1923. Siellä hän työskenteli aluksi piirtäjänä arkkitehti Gunnar A. Wahlroosin toimistossa. Hän siirtyi Aallon toimistoon vuoden 1924 alussa. Saman vuoden lokakuussa Aino ja Alvar Aalto menivät naimisiin. Lahjakkuutensa ja taitojensa ansiosta hän pystyi yhdistämään arkkitehtuuriin designin eri muotojen tutkimisen.
Aino Aalto työskenteli miehensä rinnalla tasa-arvoisena suunnittelijana. Aino ja Alvar tekivät yhdessä monia kilpailuehdotuksia kuten Pariisin kansainvälisen näyttelyn ja New Yorkin maailmannäyttelyn paviljongit. Aallon toimiston laajasta tuotannosta on kuitenkin vaikea erottaa eri suunnittelijoiden rooleja, sillä työt menivät pääosin toimiston nimellä.
Aino Aalto oli erityisen kiinnostunut sisustus- ja kalustesuunnittelusta, johon hänellä oli runsaasti mahdollisuuksia Aallon toimiston kokonaisvaltaisissa rakennusprojekteissa kuten Paimion parantolassa. Pyrkimys kauneuteen, laatuun ja käytettävyyteen teki Aino Aallosta merkittävän sisustussuunnittelijan. Artekin ensimmäisenä suunnittelujohtajana hän loi yrityksen edelleen tunnistettavan, ajattoman ja laadukkaan tyylin. Maire Gullichsen kuvailikin häntä esteettisimmäksi henkilöksi, jonka hän oli koskaan tavannut.
Milanon triennaalissa 1936 Aino Aalto voitti Grand Prix -mitalin osastosuunnittelusta. Hän voitti myös lasisuunnittelukilpailun 1932 lasisarjalla Bölgeblick. Sarja on saanut inspiraationsa veteen heitetyn kiven liikkeestä. Miellyttävän esteettisyyden lisäksi se on erittäin toimiva – pinottava ja edullinen edullisen lasin käytön ansiosta. Lasisarja ilmaisee Aino Aallon suunnittelufilosofiaa, elastista standardointia täydellisesti. Tuotteet tehdään saavutettaviksi kaikille optimoidun materiaalinkäytön ja funktionaalisen muodon yhdistelmällä.
Alvar Aallon elämäkerran kirjoittaja Göran Schildt kuvaa Ainon Alvar Aallon arkkitehtonisten teosten lopullisena tuomarina ja suodattimena. Enemmän studion sisustussuunnittelusta sekä kaluste- ja tuotesuunnittelusta on suoraan hänen nimissään. Iittalan lasisuunnittelun ohella Artekin valmistamat huonekalut muodostavat nykyään merkittävän osan pohjoismaista muotoiluperintöä.
Aino Aallon huomattaviin sisustusprojekteihin kuuluu pariskunnan oma koti Helsingin Munkkiniemessä. Hän suunnitteli myös joitain rakennuksia itsenäisesti, kuten perheen kesäasunto Villa Flora Alajärvelle (1926) ja Noormarkun lastentalo ja terveyskeskus (1945).